6.8 Day 3 to Finland: from Bottanuco to Ehrendingen

Buongiorno! Hyvää huomenta Italiasta. Edessä ajomatka läpi Sveitsin, sukulaistemme luokse, Pohjois-Sveitsiin. Päivän ajomatka ei ole ollenkaan liian pitkä, jihaa!

Näkymää aamupala miljööstä. Ehdittiin syömään rauhassa aamupalaa ennen lähtöä, ja näissä "ei ketju" -hotelleissa on mukavinta se, että näissä ei yleensä ole ruuhkaa. P-A-R-A-S-T-A. Hotellin omistajan vaimo oli tosiaan loihtinut sopivan määrän aamiaista hotellivieraille ja saimmekin maistaa mm. kotitekoista italialaista piirakkaa. Vieläkin nousee mehu kielelle.

Sää näytti jo Italian puolella ennen autoon hyppäämistä vähän epäilyttävältä. Lähestyttäessä Sveitsin rajaa, puhkesi aivan  järkyttävä rankkasade. Taidettiin tässä välissä pysähtyä yhdellä huoltsikalla. Ihan Pohjois-Italiassa pystyikin jo aistimaan kansainvälisyyden.

Teillä sattuu ja tapahtuu. Jouduimme taas pysähtymään n. puolituntiseksi ennen autotunnellia. Aluksi luulimme, että on tapahtunut onnettomuus tms. mutta ilmeisesti tunnelia ajettiinkin molempiin suuntiin samanaikaisesti korjaustöiden takia, eli jouduttiin odottamaan vastaantulijoita pois tunnelista. Saimme kuitenkin pällistellä Italia-Sveitsin raja-maita ja ihmeellisen matalia pilviä. Ja kyllä, iskän ja Jassun takana oleva valkoinen savu on pilviä. Tosi kaunista.

Ei sitä tätäkään uskonut, ennen kuin pääsi itse näkemään. Sveitsi on kaunis. No more to say. Vuoret ja niiden päälle laskeutuvat pilvet ja vihreys ja mm. myöhemmin huomattava rakennusten ja koko maan yleinen siisteys on jotain todella hämmästyttävää. Ei näistä maisemista voinut muuta, kuin nauttia.

Saavuimme sukulaistemme tykö Sveitsin Zürichin lähelle, Ehrendingen nimiseen kuntaan. Oli ihana nähdä pikkuserkkuja ja koko Sveitsin muutakin sukua. Saimme kutsun majailla heillä useammankin yön. Heti saapuessamme, alettiin tietenkin tekemään perinteistä sveitsiläistä fondueta. Suomessa pihalla seisoo yleensä grilli, mutta Sveitsissä fondue pata?! Ihanaa!

Fiilis oli niin rento ja rauhallinen. Katsoessa näkymiä kotipihalta, oli tunnelma sanoinkuvaamaton. Sveitsi, kaunis Sveitsi. Huomenna sitten kuulemma aktiivista tekemistä lähistöllä, isän serkku Tamer ja Omar lapsineen lupautuivat näyttämään meille Sveitsiä. 

Loppuilta me istuskeltiin tulen äärellä iltamyöhään jutellen ja kuulumisia vaihdellen. Mikä parempaa. 

Huomiseen! Gute Nacht. Täällä Pohjois-Sveitsissä puhutaankin sitten jo sveitsinsaksaa.

5.8 Day 2 to Finland: from Ancona to Bottanuco

Ciao, Italia! Meidän toinen matkustuspäivä vietettiin Italian maalla. Tämän päivän ajomatka ei ollut niin pitkä, ihanaa kun jää vähän aikaa pysähtyä paremmin ja olla aikaisin hotellilla! Heräsimme aamulla hytistä Kreikan jäljiltä ja lähestyimme pikkuhiljaa Anconan satamaa.

Laivalla oli tosi vähän tekemistä. Muutama kahvila ja ravintola ja tosi paljon hyttejä ja käytäviä, melko pieni laiva isolla autokannella. Mutta ihana vain katsella maisemiakin ihanalla ilmalla!

Mentiin kannelle katsomaan satamaan tuloa. Tässä vaiheessa Italia antoi jo itsestään tosi lämpimät tervetuliaiset. Siellä oli KUUMA!

Ensivaikutelma Italiasta oli taas muidenkin maiden ohella todella ihana. Jos kuvailisin Italiaa jollain sanalla, se olisi "colors". Italia oli tosi värikäs kaupunki, niin rakennukset, luonto, ihmiset kuin autotkin, haha!

Me ei pysähdytty Roomassa, Firenzessä ja Milanoakin vain loppujen lopuksi sivuttiin kehäkolmosen tyyliin Helsingissä. Kuitenkin, kävimme tutustumassa ihanaan Bolognaan (tuleeko Pasta Bolognese täältä...?). 

Kello kääntyi jo pikkuhiljaa kohti viittä, eli työpäivän loppua. Käveltiin tosi turkkilaistyylisen "bazaarin" ohi, ja osa myyjistä olikin jo pakkaamassa tavaroitaan kun sinnikkäimmät myyjät näyttivät vielä viipyvän ihan kunnolla. Vinkki! Kaupunkia on aivan ihana tutkia ruuhka-aikojen ulkopuolella.

Ja yksi iso virstanpylväs meidän (lasten) elämässä; ekat ihka aidot Italialaiset Pizzat! Nam! Hauska ravintolareissu myös sinänsä, sillä tajusimme että italialaiset toden totta huuhtavat "Mamma Mia!" jos jotain menee pieleen. Meinasimme nimittäin revetä nauruun, kun eräs nuori tarjoilija tiputti ruokailuvälineet lattialle.

Tästä tosiaan jatkoimme kohti varattua hotelliamme, Bergamon Bottanucoa.

Hotellista ei sen enempää ole kuvaa, mutta ei taaskaan ollut ruuhkaa. Hotelli oli vanha, mutta suloinen. Päällimmäiseksi jäi mieleen hotellin vanhempi omistaja, joka piti ihka oikeaa varauskirjaa hotellivarauksista ja etsi meidän huoneet sieltä. Pieni ripaus entisaikoja. Omistajan vaimo teki myös itse aamupalaa, josta lisää huomenna!

Huoneessamme oli tosi iso terassi, joka oli aivan ihana ja josta oli aivan ihanat näkymät Italian "maaseudulle/lähiöön". Valitettavasti ilmastoinnin puuttuessa yöllä huoneessammekin oli kunnon trooppinen sää. Tänne saattoi vielä illan pimeinä tunteina sitten tulla haukkaamaan vähän happea kun lämpötila laski ulkona vähän enemmän kun sisällä.

Huh, mikä päivä! Italia oli ihana. Tännekin joskus uudestaan :D. Huomenna nokka kohti Sveitsin sukulaisia ja matka jatkuu. Sen verran tiukka aikataulu on, että meillehän on tulossa myös vaihto-oppilas n. päivä meidän kotiinpaluun jälkeen ja siitä vielä pari päivää niin koulutkin alkavat. Mutta ei hätiä, vieläkin aikataulussa.

Buona notte.

4.8 Day 1 to Finland: from Ören to Igoumenitsa

Kotimatka! Turkista on aina tosi surullista lähteä takaisin Suomeen. Tämä kotiinpaluu oli kuitenkin vielä yksi seikkailu ennen varsinaista päämäärää, joten lähdimme melko hyvin mielin matkaan (vaikkakin jo kello 5 aamulla).

Kuten ensimmäisestä karttakuvasta voikin huomata, ensimmäinen matka meni tosi pitkälti vain ajaessa ja maisemia katsellessa, 10 tunnin ajomatka on melko puuduttavaa. Pysähtelimme kuitenkin tunntetusti huoltiksilla ja omaat eväät (=parhaat eväät) oli taas mukana! Tapasimme Turkin puolella vielä viimeisen koirakaverin yhdellä pysähdyksellä.

Turkin rajalla. Ei ruuhkaa Kreikkaan päin. Oli myös todella todella outoa ajella Pohjois-Kreikassa, sillä se oli kirjaimellisesti tyhjä. Ei bensa-aseman asemaa eikä paljon mitään muutakaan, kunnes saavuimme ensimmäiseen isoon kaupunkiin Pohjoisessa, meren rannalla, kaupunkiin nimeltä Thessaloniki.

Pysähdyimme ainakin puoleksitoista tunniksi kävelemään, nauttimaan kaupungista, ostamaan muutama magneetti ja kaupungin Starbucks muki, ja tietysti kävimme myös syömässä. Kaupunki jäi tosi positiivisena mieleen ja siellä olikin tosi monta potentiaalista ruoka mestaa. 

Siellä oli myös kuuma, huh! Täällä muuten alkoi kesän 2017 keskieuroopan lämpöaalto jo tuntua. P.s. Taisi olla kaikkien eka kerta Kreikassa, ja oli hauska nähdä niitä heidän kirjaimia joka paikassa kadunkulmissa ja rakennuksissa.

Saavuimme Igoumenitsaan, johon päätimmekin lopulta ajamisen. Olimme ajoissa perillä ja ehdimme vielä tutkia tätäkin kaupunkia ja käydä mm. kahvilla. Kreikkalainen kahvi oli testauksen jälkeen melko paljon kyllä verrattavissa turkkilaiseen kahviin. Täällä Kreikan Länsirannikolla (ja myös Thessalonikissa) aisti vielä sellaisen ihanan turkkilaisen viban, mutta kuitenkin sipauksella eurooppalaisuutta, tosi mielenkiintoista. 

Meillähän oli siis tässä vaiheessa edessä yön pituinen lauttamatka kohti Italiaa.

Satamassa ennen laivaan ajoa sai taas odottaa. Odottaminen on ollut tosi tyypillistä autolla matkustaessa. Siinä ehtikin sitten katsoa vähän leffaa ennen kun h-hetki koitti. Ostettiin myös lahjatavarakaupasta patsas, joka muistuttaa kreikkalsta hevosta, se pisti tosi nätisti silmään ja ps.... ne löytyy vieläkin omalta kirjahyllyltä!

Ah, laivalla. Meillähän oli varattuna sitten melko arvokas neljän hengen hytti, että saisi vähän nukuttua kun matka jatkui taas aamulla. Todella, todella moni nukkui auloissa joko takki tyynynä, teltassa kannella tai jollain puhallettavilla patjoilla pitkin seinien vieriä. Se oli outoa, koska ruotsin laivoissa tällaista esim. ei ole.

Hyvää yötä! Kuvassa Janina menossa nukkumaan. Huomisen puolella ollaankin jo sitten Italian puolella, oh jeah! Italiassakaan me "lapset" ei ikinä olla käyty, joten sitä odotellen.

Turkki III

Lähdimme yksi päivä päiväretkelle kohti Akropoliskukkulaa. Pysähdyimme syömään Turkinpappan tuntemaan ravintolaan, jossa taas kerran saimme tuoretta kalaa ja puhdasta ruokaa. Sitä kyllä Turkista on ikävä.

Matka jatkui kohti kukkulaa ja hieman tuulisen ja kiikkuvan hissimatkan jälkeen olimmekin perillä. Muistoesine kauppaa toisensa perään mutta sitäkin enemmän ihania maisemia. Hissit olivat muuten Koneen. Go Suomi!

Matkan häämöttäessä loppuaan (siis Turkin osuuden siinä) käymme usein aamurannalla vielä viimeiset kerrat. Se on tosi erilaista, mm. siksi että rannat ovat ihan tyhjiä ja vesi on ihan puhdasta ja sikakylmää! Tämä siksi, että vesi ei virtaakaan rantaan päin vain ennemminkin merelle. Mutta kyllä pistää aineenvaihdunnan kiertämään jollei muuta. Saimme myös koirakaverin. Nämä on jotenkin niin surullisen ihania.

Meidän Ören ja Pegasus patsas! Pakollinen yhteiskuva. 

Kävimme vielä kerran syömässä kunnolla ulkona ja sen jälkeen oikein hienoilla kahveilla. Life is good...

Matkamuistoiksi ostimme Paha Silmä koristeet, jotka riippuvat vieläkin seinillämme. Tällä kertaa vähän isommat ja kauniimmat kuin yleensä.

Pakko vielä kertoa, kävimme yksi päviä syömässä aamupala brunssia ihan meidän kodin lähellä olevassa Bed and Breakfast tai pienen hotellin mikä liekään, ravintolassa. Se oli aivan mahtavaa. Vähän kalliimpi, mitä turkissa yleensä, vaikka taisikin olla n. 25liraa, eli silloin n. 6euroa. Not bad. 

Jäimme myös lisämaksusta hotellin takana olevalle altaalle viettämään päivää, kun yleensä käymme vain merellä. Ihanaa!

Uima-altailla yllä oleva tilanne on turhauttavan yleinen. Ampiaiset laskeutuvat altaaseen tai sen reunalle, kastuvat eivätkä pääse lentämään. Autetaan ne aina ylös kengän avulla.

Toast on meidän ehdoton allas/ ranta välipalaherkku.

Äiti oli ahkera ja otti koulutehtävät mukaan lomalle. Mutta meneehän se näinkin.

Turkissa on tosi paljon katueläimiä. Sydän melkein särkyi kun aamulla lähdettiin pankkiautomaatille, ja yksi koira oli tehnyt kuopan sen viereen ja mennyt nukkumaan, varjoon, ja vähän viileämpään hiekkaan. Tavattiin myös pieni kisu kämpillä. Pikkuhiljaa Turkissakin alkaa näkyä kotieläimiä ja mm. koiranruokaa kaupoissa, jota aiemmin ei ole ollut. Pikkuhiljaa.

Ah! Kuvaa eräästä lounaasta. Älkää välittäkö ketsupista :D Sarmat ja dolmat (eli täytetyt paprikat ja viinirypäleen lehdet) on ehdottomasti parasta kotiruokaa. Ja tietty turkinpappan itse tekemät ranskikset.

Yllä vielä meidän muodonmuutoskuvat! Käytiin taas kerran meidän ihanalla vakkarikampaamolla ja he loihti meille kaikille tytöille uudet ilmeet. Ensi kerralla nähdään taas!

Tästä jatkuutkin matka sitten kotia kohti, mutta meillä on vielä viikko matkaa ja uusia kokemuksia jäljellä. Jihaa! Vähän haikeaa, mutta jälkeenpäin tiedän sen olleen hauskaa <3