Lähdimme yksi päivä päiväretkelle kohti Akropoliskukkulaa. Pysähdyimme syömään Turkinpappan tuntemaan ravintolaan, jossa taas kerran saimme tuoretta kalaa ja puhdasta ruokaa. Sitä kyllä Turkista on ikävä.
Matka jatkui kohti kukkulaa ja hieman tuulisen ja kiikkuvan hissimatkan jälkeen olimmekin perillä. Muistoesine kauppaa toisensa perään mutta sitäkin enemmän ihania maisemia. Hissit olivat muuten Koneen. Go Suomi!
Matkan häämöttäessä loppuaan (siis Turkin osuuden siinä) käymme usein aamurannalla vielä viimeiset kerrat. Se on tosi erilaista, mm. siksi että rannat ovat ihan tyhjiä ja vesi on ihan puhdasta ja sikakylmää! Tämä siksi, että vesi ei virtaakaan rantaan päin vain ennemminkin merelle. Mutta kyllä pistää aineenvaihdunnan kiertämään jollei muuta. Saimme myös koirakaverin. Nämä on jotenkin niin surullisen ihania.
Meidän Ören ja Pegasus patsas! Pakollinen yhteiskuva.
Kävimme vielä kerran syömässä kunnolla ulkona ja sen jälkeen oikein hienoilla kahveilla. Life is good...
Matkamuistoiksi ostimme Paha Silmä koristeet, jotka riippuvat vieläkin seinillämme. Tällä kertaa vähän isommat ja kauniimmat kuin yleensä.
Pakko vielä kertoa, kävimme yksi päviä syömässä aamupala brunssia ihan meidän kodin lähellä olevassa Bed and Breakfast tai pienen hotellin mikä liekään, ravintolassa. Se oli aivan mahtavaa. Vähän kalliimpi, mitä turkissa yleensä, vaikka taisikin olla n. 25liraa, eli silloin n. 6euroa. Not bad.
Jäimme myös lisämaksusta hotellin takana olevalle altaalle viettämään päivää, kun yleensä käymme vain merellä. Ihanaa!
Uima-altailla yllä oleva tilanne on turhauttavan yleinen. Ampiaiset laskeutuvat altaaseen tai sen reunalle, kastuvat eivätkä pääse lentämään. Autetaan ne aina ylös kengän avulla.
Toast on meidän ehdoton allas/ ranta välipalaherkku.
Äiti oli ahkera ja otti koulutehtävät mukaan lomalle. Mutta meneehän se näinkin.
Turkissa on tosi paljon katueläimiä. Sydän melkein särkyi kun aamulla lähdettiin pankkiautomaatille, ja yksi koira oli tehnyt kuopan sen viereen ja mennyt nukkumaan, varjoon, ja vähän viileämpään hiekkaan. Tavattiin myös pieni kisu kämpillä. Pikkuhiljaa Turkissakin alkaa näkyä kotieläimiä ja mm. koiranruokaa kaupoissa, jota aiemmin ei ole ollut. Pikkuhiljaa.
Ah! Kuvaa eräästä lounaasta. Älkää välittäkö ketsupista :D Sarmat ja dolmat (eli täytetyt paprikat ja viinirypäleen lehdet) on ehdottomasti parasta kotiruokaa. Ja tietty turkinpappan itse tekemät ranskikset.
Yllä vielä meidän muodonmuutoskuvat! Käytiin taas kerran meidän ihanalla vakkarikampaamolla ja he loihti meille kaikille tytöille uudet ilmeet. Ensi kerralla nähdään taas!
Tästä jatkuutkin matka sitten kotia kohti, mutta meillä on vielä viikko matkaa ja uusia kokemuksia jäljellä. Jihaa! Vähän haikeaa, mutta jälkeenpäin tiedän sen olleen hauskaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti